Voiko siemenpölystä kasvaa vanttera kasvi?

Jostain joskus hankittu roikkuva metalliteline pääsi nyt hyötykäyttöön: istutusten alustaksi.

En ole koskaan aikaisemmin kokeillut kasvattaa kesäkukkia itse. Nyt siementen iskeminen multaan on suorastaan ryöpsähtänyt valloilleen.

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, ulkona odottaa ”lavallinen” talvikylvöjä seinustalla ja nyt kylvöjä on myös sisällä.

Laitoin pieniin, suoraan maahan pantaviin istutuskuppeihin lobeliaa, kosmoskukkaa ja petuniaa.
Enkä päässyt vasta kuin alkuun: erilaisia siemenpusseja on vielä vaikka kuinka.

Yritän pitää homman maltillisena, koska periaatteessa en niin hirveästi välitä joka puolella taloa hautovista multatörppöriveistä.

Olen vakaasti päättänyt, että kylvöjä saa meillä olla vain kodinhoitohuoneen roikkuvalla telineellä. Ei muualla, ei, ei, ei …eihän.

Viherkasvit kirkastuivat suihkussa ennen uusiin multiin laittamista.

Kylvöjen lisäksi olen pitänyt viikonloppuna käteni syvällä mullassa huonekasvien mullanvaihto-operaation johdosta.

En ole niitä ihmisiä, jotka vaihtelevat multia joka kevät. Nyt kuitenkin innostuin, koska kasvit näyttävät jostain syystä intoutuneen kasvuun ja pyrkivät melkein ulos purkeistaan!

Olen kai viimeinkin alkanut hoitaa niitä ja kiitoksena siitä kasvit ja kukat pullistelevat polleana kilpaa kevätauringon kanssa. Sellainen täytyi ilman muuta palkita uusilla mullilla ja ekstrasuihkutuksella.

Pystyyn kuolleessa Jukassa oli vain pieni vihertävä tupsu, jonka laitoin veteen juurtumaan ja sitten multaan. Pienestä alusta on kasvanut pikkuhiljaa hyvännäköinen uusi Jukka, joka sekin pääsi ansaitusti uusiin multiin.

Jostain syystä istutus- ja mullanvaihtopuuhien lomassa päässäni on soinut Juice Leskisen biisi Myrkytyksen oireet. Sanat ovat kovin ankeat tyyliin: ”Kuule, istuta vielä se omenapuu. Vaikka tuli jo tukkaasi nuolee. / Vaikka huomenna saaste jo laskeutuu. Vaikka huomenna aurinko kuolee.”

En toki ajattele noin ankeita, mutta se on totta, että Ukrainan sota ja ilmastonmuutokseen liittyvät uhkakuvat ovat tuoneet lisäbuustia kaikenlaisen itsetekemiseen ja vihreyden luomiseen ympärilleni.

Valkoisen lobelian siemenet ovat kuin kultahippua. Petunian siemenpaketti oli vielä astetta pienempää tavaraa: paketista löytyi vain yhdeksän minipientä siementä!

Haluan nauttia luonnon ja kasvun kauneudesta. Nähdä siementen puhkeavan mullasta, kukkien kukkivan ja perhosten liitelevän onnellisena tulevalla kesäisellä kedolla.

Minusta ne ovat ihan realistisia haavekuvia, vaikka täytyy sanoa, että pienen pieniä, siemenpölyltä näyttäviä siemeniä multaan siirrellessäni kävi kyllä mielessä, että voikohan näistä mitään tulla.

Tuli tai ei, siellä ne nyt mullassa odottavat kasvua.

Krassin siemenet laitan tänään likoamaan. Huomenna homma jatkuu.

Kategoria(t): Puutarha, Sisustus, puutarhan hoito, elämä Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 Responses to Voiko siemenpölystä kasvaa vanttera kasvi?

  1. HennaMar sanoo:

    Tuntuu siltä, että mitä isompi siemen, sen helpompi kasvatus. Valitsen usei siemenpussin sisällön siemenmäärän mukaan. Joka kertoo siis koosta. Ei tosin aina luomutomaattisiemenpussissa oli vain 5 minimaalista siementä.

    • Anja Harju sanoo:

      Hei HennaMar!
      Nyt alkoi kyllä vielä enempi hirvittää, tuleeko minun ”pölyistä” mitään 🙂 Oli kyllä yllätys, miten onnettoman ohutta hiekkaa lobelian ja petunian siemenet olivat. Petunian siemenpussissa oli vielä vain yhdeksän mitätöntä siementä. Voi olla, että täytyy sattua mahdottoman hyvä munkki, että ensi kesänä ihastelen itsekasvatettuja petunioita…
      Täytyy tästä lähtien vähän tunnustella pussin läpi, mitä siellä on sisällä. Laitoin juuri krassit likoamaan; ne olivat onneksi ihan kunnonkokoisia siemeniä. Hyviä kasvuja sinulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *