On viimeisiä hetkiä tehdä ulkona hommia ennen kuin syksy iskee päälle sateineen ja pimeyksineen. Siksi vapaa-aika on kulunut pihalla niin kotona kuin mökillä, josta viimeksi mainitulla lähinnä oleillen ja pihapupun elämää seuraten.
Pidän syksystä, vaikka siinä on myös luopumisen, jopa kuoleman sävy.
Syksyn ihanuutta on sytyttää kynttilöitä ja nauttia hämystä joko yksin tai hyvässä seurassa.
Synkkyyttä on luonnon hehkeiden värien hiipuminen tummuuteen, pihakasvien rapistuminen ja nähdä viimeisenkin kukan tiputtavan terälehtensä.
Viime viikkoina olen harjoitellut kompostorin käyttöä. Kompostointiahan tulee pakolliseksi ensi vuoden heinäkuussa, joten nyt on hyvä aika ottaa homma haltuun.
Olen tuijottanut pihalle tulleen Syöpön (olemme ristineet kompostorin sillä nimellä) lämpöviisaria kuin kelloa; käyköhän koko vekotin? Pitäisikö lukemat olla suuremmat? Laitanko herätettä lisää vai en? Onko sillä riittävästi ruokaa?
Luulen olevani tässäkin asiassa turhan malttamaton. Kun kompostorin sisään kurkkaa, siellä näyttäisi olevan kaikki hyvin. Melkein kuulen kuinka ruuantähteet ja kasvimaan naatit muhivat meheväksi mullaksi. Sillä saan ensi keväänä uudet kasvit kukoistamaan!
Pihahommien hiipuessa on aika siirtyä sisätiloihin katsomaan miltä koti näyttää kesän jäljiltä. Jotain uuttakin tekee taas sisustukseen mieli.
Yläkerran uutta sohvaa olemme odottaneet tulevaksi jo pian pari kuukautta. Keittiöremontin jälkeen remonttivuoroaan odottavat eteinen ja saunaosaston oleskelutila.
Kiirettä ei pidetä. Syksyllä pitää olla aikaa myös ajattelulle, keskusteluille, pelailuille ja lämpimille teehetkille. Nautinnollista syksyä sinullekin!
