Se oli siinä – on aika palata toimittajan töihin

Huomenna aamulla kello soi 6.30, juon aamukahvit, luen aamun lehdet ja lähden töihin.

Niinpä. Puoli vuotta ihan ”muissa maailmoissa” meni kuin vilauksessa ja on aika palata normaaliin arkeen; toimittajan töihin Kalevaan tuttujen työkavereiden pariin.

Piha alkaa olla kukkeimmillaan, mutta väistämättä tulee syksyinen olo töihin paluun johdosta.

Aluksi tuuraan kolme viikko esihenkilönä. Tuurattavan kanssa soittelimme perjantaina ja sanoin sen kummemmin sanavalintaani ajattelematta, että palaan töihin ”ihan puusta tipahtaneena”. Nauroimme, että niinhän todellakin on. Viime kuukaudet olen ajatellut aika paljon puita ja muita vihreitä.

Toimittajan sielu on kuitenkin vetänyt myös päivän politiikan ja muiden ajankohtaisten uutisten pariin. Luulen olevani aikalailla kartalla, missä mennään. Valitettavasti.

Kuva Ylen sivuilta ja uutisesta, jossa Nokian Lundmark otti kantaa rasistisen ajattelun vaikutuksista Suomelle.

Näyttää siltä, että tulossa on haastava syksy ja talvi niin poliittisesti kuin taloudellisesti. Kun Koneen ja Nokian johtajat viime viikolla tulosuutistensa ohella ilmaisivat huolensa Suomessa käytävään rasismikeskusteluun ja sen vaikutukseen myös globaalisti, ymmärtää, että asiat ovat isoja. Ei vain ”jossain nuoruudessa läpällä heitettyjä”.

Huolestuttavaa on myös heikommassa asemassa olevien pelko elämässä selviytymisestä nykyhallituksen kohdistaessa säästötoimia raskaalla kädellä juuri heihin.

Ei siis lopu toimittajilla aiheet. Päinvastoin, juuri nyt tarvitaan asiallista ja totuudenmukaista viestintään.

Palaan hetkeksi vielä menneeseen puoleen vuoteen. Tammikuun 10. päivä astelin Osaon puutarha-alan oppilaitokseen Kempeleen Pirilään ja mietin, että mitäkähän tästä tulee.

Hyvähän siitä tuli. Alusta asti olin todella motivoinut oppimaan ja tekemään jotain ihan muuta kuin mitä olen viimeiset yli 30 vuotta tehnyt. Siksi hyppy uuteen oli helppo.

Vielä helpommaksi muutoksen teki oppimisympäristö, opettajat ja opiskelukaverit. Kaikki ihan huippuja. Juuri sopivia aikuisopiskelijalle, joka on tottunut itsenäiseen työskentelyyn.

Meidän uusi piha näyttää vielä vähän kiviseltä ennen kuin kasvit roihahtavat kunnolla kasvuun.

Suoritin puutarhan alan perustutkintoon kuuluvan tutkinnon osan, viheralueiden rakentaminen. Vaihtelun lisäksi sain roppakaupalla oppia ja tietoa viherrakentamisesta, joita olen hyödyntänyt myös meidän oman pihan rakentamiseen.

Puoli vuotta uutta ja erilaista on antanut niin paljon, että voin suositella vastaavaa hyppyä muillekin.

Olin onnekas, että sain aikuiskoulutusrahan, sain mielenkiintoisen opiskelupaikan ja työnantajani suhtautui koulutukseen myönteisesti.

Valitettavasti näyttää siltä, että aikuiskoulutustuella hyppy työelämästä ei enää jatkossa onnistu, kiitos hallituksen linjauksen.

Olin siis siinäkin mielessä onnekas, että ehdin hyödyntää tuiki tarpeellisen koulutustuen.

Kirjoitin alkukesästä blogissani, kuinka kasvattamani krassit näyttivät alkuvaiheessa aika honteloilta. Krasseista on kuitenkin kasvanut ihan komeasti kukkivia väriläiskiä.

Huomenna palaan arkeen, mutta blogiani kirjoitan jatkossakin. Aihepiiritkin pysyvät samoina: sisustus, puutarhan hoito ja elämä itsessään 🙂 Työhön paluun myötä aihealueet todennäköisesti laajenevat.

Kiitos kaikille jo tähän mennessä kaikille lukijoille ja palautetta antaneille! Toivon sitä lisää ja seuraajaksikin saa ryhtyä!

Mukavaa uuden viikon alkua kaikille!

Kategoria(t): Elämä, Sisustus, puutarhan hoito, elämä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *