Se oli siinä – on aika palata toimittajan töihin

Huomenna aamulla kello soi 6.30, juon aamukahvit, luen aamun lehdet ja lähden töihin.

Niinpä. Puoli vuotta ihan ”muissa maailmoissa” meni kuin vilauksessa ja on aika palata normaaliin arkeen; toimittajan töihin Kalevaan tuttujen työkavereiden pariin.

Piha alkaa olla kukkeimmillaan, mutta väistämättä tulee syksyinen olo töihin paluun johdosta.

Aluksi tuuraan kolme viikko esihenkilönä. Tuurattavan kanssa soittelimme perjantaina ja sanoin sen kummemmin sanavalintaani ajattelematta, että palaan töihin ”ihan puusta tipahtaneena”. Nauroimme, että niinhän todellakin on. Viime kuukaudet olen ajatellut aika paljon puita ja muita vihreitä.

Toimittajan sielu on kuitenkin vetänyt myös päivän politiikan ja muiden ajankohtaisten uutisten pariin. Luulen olevani aikalailla kartalla, missä mennään. Valitettavasti.

Kuva Ylen sivuilta ja uutisesta, jossa Nokian Lundmark otti kantaa rasistisen ajattelun vaikutuksista Suomelle.

Näyttää siltä, että tulossa on haastava syksy ja talvi niin poliittisesti kuin taloudellisesti. Kun Koneen ja Nokian johtajat viime viikolla tulosuutistensa ohella ilmaisivat huolensa Suomessa käytävään rasismikeskusteluun ja sen vaikutukseen myös globaalisti, ymmärtää, että asiat ovat isoja. Ei vain ”jossain nuoruudessa läpällä heitettyjä”.

Huolestuttavaa on myös heikommassa asemassa olevien pelko elämässä selviytymisestä nykyhallituksen kohdistaessa säästötoimia raskaalla kädellä juuri heihin.

Ei siis lopu toimittajilla aiheet. Päinvastoin, juuri nyt tarvitaan asiallista ja totuudenmukaista viestintään.

Palaan hetkeksi vielä menneeseen puoleen vuoteen. Tammikuun 10. päivä astelin Osaon puutarha-alan oppilaitokseen Kempeleen Pirilään ja mietin, että mitäkähän tästä tulee.

Hyvähän siitä tuli. Alusta asti olin todella motivoinut oppimaan ja tekemään jotain ihan muuta kuin mitä olen viimeiset yli 30 vuotta tehnyt. Siksi hyppy uuteen oli helppo.

Vielä helpommaksi muutoksen teki oppimisympäristö, opettajat ja opiskelukaverit. Kaikki ihan huippuja. Juuri sopivia aikuisopiskelijalle, joka on tottunut itsenäiseen työskentelyyn.

Meidän uusi piha näyttää vielä vähän kiviseltä ennen kuin kasvit roihahtavat kunnolla kasvuun.

Suoritin puutarhan alan perustutkintoon kuuluvan tutkinnon osan, viheralueiden rakentaminen. Vaihtelun lisäksi sain roppakaupalla oppia ja tietoa viherrakentamisesta, joita olen hyödyntänyt myös meidän oman pihan rakentamiseen.

Puoli vuotta uutta ja erilaista on antanut niin paljon, että voin suositella vastaavaa hyppyä muillekin.

Olin onnekas, että sain aikuiskoulutusrahan, sain mielenkiintoisen opiskelupaikan ja työnantajani suhtautui koulutukseen myönteisesti.

Valitettavasti näyttää siltä, että aikuiskoulutustuella hyppy työelämästä ei enää jatkossa onnistu, kiitos hallituksen linjauksen.

Olin siis siinäkin mielessä onnekas, että ehdin hyödyntää tuiki tarpeellisen koulutustuen.

Kirjoitin alkukesästä blogissani, kuinka kasvattamani krassit näyttivät alkuvaiheessa aika honteloilta. Krasseista on kuitenkin kasvanut ihan komeasti kukkivia väriläiskiä.

Huomenna palaan arkeen, mutta blogiani kirjoitan jatkossakin. Aihepiiritkin pysyvät samoina: sisustus, puutarhan hoito ja elämä itsessään 🙂 Työhön paluun myötä aihealueet todennäköisesti laajenevat.

Kiitos kaikille jo tähän mennessä kaikille lukijoille ja palautetta antaneille! Toivon sitä lisää ja seuraajaksikin saa ryhtyä!

Mukavaa uuden viikon alkua kaikille!

Kategoriat: Elämä, Sisustus, puutarhan hoito, elämä | Jätä kommentti

Kala katsoi kutsuvasti – ja kaupathan siitä syntyi

Minulla on kaloihin jokin outo suhde. Kala-aiheiset taulut ja esineet vetävät puoleensa, vaikka kaikesta näkemästäsi en tokikaan ole pitänyt.

Muutama päivä sitten koin kalakohtaamisen, joka ei niin sanotusti jättänyt rauhaan.

Kesälomareissulla Luulajassa kävimme Luulajan vanhassa kaupungissa eli Gammalstadissa, maailman parhaiten säilyneessä kirkkokaupungissa.

Ainutlaatuisella alueella on peräti yli 400 vanhaa kirkkotupaa. Ei siis ihme, että paikka valittiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1996.

Mökin ruokailutilan seinällä olleet taulut saivat väistyä kalan tieltä.

Piipahdimme reissulla on myös käsityökaupassa. Tuon tyyppisissä paikoissa kaupoista löytyy ihan aitoja paikallisia käsitöitä, joiden joukosta voi löytyä jotain mukavaa kotiin tuomista.

Tällä kertaa seinältä katsoi kutsuvasti Anki ja Tommy Carlssonin tekemä puinen, iso rautu. Carlssonit ovat tehneet kalan Stol & Fiol – nimisessä käsityöläispajassaan Mörönissä, pienessä kylässä 30 kilometrin päässä Luulajasta.

Valaistu rautu pääsee oikeuksiinsa vasta iltojen pimennyttyä.

Kalan yksityiskohdat ovat taidokkaasti tehtyjä. Carlssonit ovat laittaneet kalan sisään myös valot, jotka loihtivat taideteoksesta mystisen.

Olin siis kalan nähdessäni myyty. Enkä tinkinyt hinnasta. sillä olen päättänyt, että aidosta käsityöstä maksan sen, mikä pyydetään. Omakohtaisesti tiedän, että joka tapauksessa hinta on pieni ottaen huomioon kuinka paljon tekemiseen on kulunut tunteja.

Ja lopuksi: Luulaja on kiva kaupunki pikkuvierailuun.

Kategoriat: Sisustus, puutarhan hoito, elämä | Jätä kommentti