Yöllinen vesisade kasteli takapihan nurmikon niin märäksi, että kengät olivat upota märkään nurmeen aamuisella kukkienhakureissulla.
Heräsin varhain, seikkailin netissä itseni maailmantilanteen tasalle ja kukkareissun jälkeen nappasin teeveden kiehumaan.
Veden kiehuessa ajattelin hiukan järjestellä ruokailutilan mööpeleitä.
Kello on hiukan yli kaksi iltapäivällä – ja vasta nyt juon teetä! Tässä välissä teevesi on kiehunut kolmeen kertaan, kun on koko ajan ollut muuta mielenkiintoista.
Joku varmaan jo huudahtaa, että mikä lazy day (laiska päivä) tu0 nyt on ollut, kun ei edes teekupposta ehdi juoda.
On tämä.
Parasta sunnuntaita on, kun ei tarvitse kiirehtiä pukeutumaan, voi katsella kotia sillä silmällä, jolla arkena ei ehdi tai pistää vain silmänsä kiinni.
Juuri tuollaista haahuilua olen tänään tehnyt. Torkkunut ja puuhastellut. Miettinyt, että pitäisiköhän vaihtaa tyynynpäälliset? Jos tuon tuolin siirtäisikin toiseen paikkaan? Tai tuon kukan?
Mööpeleitä on nyt uudessa järjestyksessä ja siinä ohessa kiehautin muutaman purkin omenasosetta. Se ei todellakaan vaadi paljon, joten samaan haahuiluun luen senkin tekemisen. Ei ollut pakko, mutta tein kumminkin, kun tänä syksynä omenia vain ilmestyy kokoajan jostain.
Oma elämäni on siinä vaiheessa, että tällaisille vapaapäiville on mahdollisuus.
Silloin, kun lapset ovat pieniä, kodista ja perheestä on erilainen vastuu. Ei voi jäädä tuijottelemaan kukkia ja kalusteita tai antaa aamupuuroveden kiehua tyhjän panttina.
Elämä ruuhkavuosina on erilaista, toisella tavalla antoisaa.
Nyt nautin tästä elämänvaiheesta.
Mielelläni tarjoan laiskoihin päiviin mahdollisuuden myös perheemme lapsiperheille aina silloin, kun sellainen tilaisuus tarjoutuu.
Millainen sinun sunnuntaisi on ollut?
