Kesä tulee, koulu loppuu ja keittiö valmistuu

Malja keväälle ja tulevalle kesällä! On tätä odotettukin.

Oulun korkeudella tosin on vielä runsaasti lunta. Meiltäkin löytyy pihasta paikkoja, joissa lunta on kahlata asti tai vaikka lumiukkotarpeiksi.

Vappu on ollut sään puolesta täällä enemmän kuin kalsea.

Ennen opiskelujen päättymistä edessä on iso projekti kaupungin kanssa, joka vaatii paljon töitä. Tässä jo esimakua. Kesäkuussa alkaa sitten työt omalla pihalla.

Toukokuun 1.päivän aamuna heräsin ajatukseen, että opiskelut loppuvat pian. Ajatus kolahti päähäni ihan yhtä äkkiä. Totuus on , että kuudesta kuukaudesta neljä on jo takana.

Neljä mahtavaa, merkityksellistä ja opettavaista kuukautta.

Olen saanut paljon: uusia kavereita, solahtanut uuteen ryhmään, oppinut, pohtinut, nauranut, keskustellut, innostunut ja innostanut.

Vaikka opiskelua on vielä jäljellä, haluan jo nyt sanoa kaikille opiskelijakavereilleni isot kiitokset! Olette mahtavia, tulevia alanne ammattilaisia.

Viime viikolla leikkasimme Osuuskunta Oulupron asiakkaan pihan omenapuita. Osk Oulupro on meistä oppilaista koostuva joukko, joka myy puutarha- ja viheralan palveluita kenelle tahansa niitä tarvitseville.

Väitän, että viher- ja puutarha-alalle valikoituu omanlaisensa ”luonnonlapsien” joukko, joille elämä on lahja ja aarre, jota vaalitaan olipa sitten kysymys kanssaihmisistä, eläimistä tai kasveista.

Opiskelijaporukkamme on taustoiltaan oikea sillisalaatti. Joukossa on sairaanhoitaja, lähihoitaja, poliisi, kaupan esimies, yrittäjä, lastenhoitaja, kuvataiteilija, kulttuuriantropologi, nuoriso-ohjaaja, asuntokauppias, kampaaja ja niin edelleen. Yksi toimittaja on sujahtanut joukkoon helposti.

Suurin osa opiskelee määrätietoisesti mielessään pysyvä alan vaihto viher- ja puutarha-alalle. Itse olen viettämässä taukoa toimittajantyöstäni, johon palaan puolen vuoden opiskelutauon jälkeen toivottavasti viheralan osatutkintopaperi kourassani.

Toimittajaksi palaan, vaikka jatkuvasti saan opiskelijakavereiltani kysymyksiä, ettenkö muka aio jatkaa opiskeluja.

Keittokirjoille löytyy nyt keittiöstä pari hyllyä.

Kotona keittiöremppa jatkuu. Mies on ahkeroinut keittiön kimpussa parisen viikkoa. Viikonloppuna pääsimme kokeilemaan astianpesukonetta ja liettä. Kaapistoja alkaa olla valmiina sen verran, että osa huushollissa sikin sokin olleista tavaroista on jo löytänyt tiensä takaisin keittiöön. Lautasetkin löytyvät nyt keittiöstä eivätkä takkahuoneen nurkkaan kyhätystä varaköksästä.

Paljon on vielä kuitenkin tekemättä ja viimeistelemättä ennen kuin voi sanoa, että keittiö on valmis. Sen voi kyllä jo sanoa, että ihan erilaista tulee kuin mitä entinen tumma keittiö oli.

Kasvirintamalla vietin vapunaattona muutaman tunnin taimi-istutuksia jakaen ja isompiin purkkeihin laittaen. Näyttää sekä hyvältä että huonolta. Hyvää enteilevät pienet, tanakannäköiset taimet, jotka toivottavasti pääsevät kasvun vauhtiin, kun annoin niille enemmän tilaa.

Huonoa ovat krassinroikaleet, jotka kasvavat ihan holtittomasti. Niillekin annoin lisää tilaa, mutta saas nähdä millaisiksi ruipeloiksi vielä venyvät ennen kuin tulee oikeasti mahdollisuus viedä ne ulos rönsyilemään.

Krassipuskat ovat upeita kukkiessaan, mutta tässä vaiheessa katselen niitä kulmat kurtussa ja mietin, istutanko niitä enää toiste. Toivottavasti ne eivät rupsahda, kun näin ajattelen.

Kategoria(t): Sisustus, puutarhan hoito, elämä Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *