Katutaiteilun jälkeen viimeinkin omalle pihalle

Oulun keskustaan tekemämme Kauppurin keidas tuo vihreyttä muuten niin harmaaseen katukuvaan. Olemme koulun ja osuuskunnan kanssa lopputulokseen tyytyväisiä.

Toukokuu meni niin vauhdikkaasti, etten kerta kaikkiaan ole ehtinyt kirjoitella blogia, vaikka mieli olisi tehnyt.

Olen ollut koulun ja meidän oppilaiden perustaman osuuskunnan puolesta mukana mielenkiintoisessa projektissa, johon aika on mennyt niin, että kaikki muu on saanut väistyä.

Teimme Oulun keskustaan Isollekadulle viherkeitaan, jonka työstäminen oli isompi juttu kuin alun perin ajattelimme.

Idea hankkeeseen lähti Oulun Infralta ja Oulun liikekeskus ry:ltä. Heiltä tuli koululle esitys lähteä suunnittelemaan ja toteuttamaan keskustan ”vihertämistä”.

Otimme haasteen innolla vastaan.

Työn suunnittelu lähti pienoismallin tekemisestä.
Figuurien alku oli varsin rujonnäköistä.
Koivun ja pajun oksista syntyy taitavissa käsissä miltei mitä vain.

Ideamyrskyn jälkeen päädyimme ajatukseen tehdä muutama figuuri luonnonmateriaaleista sekä istutuslaatikot koivuille, kukille ja hyötykasveille.

Sellainen parin viikon homma.

Mutta höpsistä. Töitä paiskittiin huhtikuun puolivälistä kesäkuun alkuun. Välillä viikonloppunakin, kun tekijöiden määrä väheni opiskeluun liittyvien kevään yritysharjoittelujen myötä.

Valmista kuitenkin tuli aikataulun mukaisesti ja Kauppurin viherkeitaalla pidettiin kaupungin ja liikekeskuksen kanssa yhteiset avajaiset viime perjantaina 2.6.

Luonnonmateriaalien työstäminen vaatii runsaasti pikkutarkkaa tekemistä.

Koko projekti oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja opettavainen. Olen oppinut valtavasti koivu- ja pajutöiden tekemisestä, puurakentamisesta ja aikataulujen yhteensovittamisesta.

Kaikkein tärkein opetus on ollut se, että käsitöiden tekeminen vie todella paljon aikaa! Esimerkiksi risutöiden (nimi ei kyllä anna oikeaa arvoa näille töille) tekemisessä on niin monta vaihetta, ettei etukäteen osannut kuvitellakaan.

Puutöiden tekemisessä puolestaan huolellinen suunnittelu on kaiken perusta, materiaalin hankinnassa on osattava laskea ja itse tekemisessä tiedettävä, mitä tekee.

Viherkeitaaseen tulleista puutöistä pienimmän, ötökkähotellin, tekemiseen käytin yhden keväisen mökkiviikonlopun. Ötökkähotellin mallina on Oulun kaupungintalo.

Kaiken tämän käsillä tekemisen jälkeen olen päättänyt, etten enää koskaan tinkaa käsitöiden hinnasta. Nyt tiedän, kuinka paljon aikaa niiden suunnitteluun, tekemiseen ja viimeistelyyn menee!

Projektista on vielä niin sanottuja paperihommia jäljillä, mutta nyt viikonloppuna pääsin jo omalle pihallekin puuhastelemaan.

Koristepyörä aidanpätkässä kaipaa vielä tuunausta ja kukkakoristeita.
Lavakaulus sai jo kasvinsa: perunaa, sipulia, rucolaa ja chiliä. Rikkinäiseen ruukkuun laitoin krassia, joka viimeinkin pääsi sisäkasvatuksesta ulos niin kuin monet muutkin itsekasvattamani taimet.

Meillä on pihalla vielä kesä aivan alkutekijöissä.

Eilen kävimme ostamassa lavallisen multaa ja muutamia kasveja. Saimme jo joitain istutuslaatikoita takapihalle paikoilleen ja niihin muutamia kasveja. Tänään homma jatkuu.

Voi olla, että kesäkuun ensimmäisellä viikolla pääsen myös aloittamaan etupihan työmaatani: kivikoriaitaa, uutta laatoitusta, istutusaltaan tekemistä ja tulevan roskakatoksen viherkaton suunnittelua.

Tai ainakin jotain noista. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Ollaanpa kuulolla ja näöllä!

Kategoria(t): Sisustus, puutarhan hoito, elämä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *