Synkkyyden tappotalkoot osa II

Pääsin vihdoin aloittamaan Sisustusakatemian sisustussuunnittelija-koulutuksen. Ilmoittauduin mukaan jo vuosi sitten, mutta nyt voin sanoa, että onneksi kohtalo puuttui peliin ja opintojen aloittaminen siirtyi tähän syksyyn.

Olin ajatellut, että suoritan vuoden alussa aloittamallani opintovapaalla myös Sisustusakatemian koulutuksen, mutta en millään olisi kyennyt pakertamaan kaksia opintoja yhtä aikaa. Hyvä, että aikani riitti opintovapaalla viherrakentajan opintojen suorittamiseen.

Sukellan sisustussuunnittelun saloihin työn ohessa. Täysipäiväinen ja varsin voimia vievä työ toimittajana vie aikansa, mutta olen aina tykännyt työn lisäksi harrastaa. Nyt harrastuksiini kuuluu sisustussuunnittelu. Seuraavat 15 kuukautta imen oppeja sisustamiseen niin paljon kuin pää vetää työajan ulkopuolella.

Koulutuksen ensimmäisen päivän antina ja kotiin viemisinä oli tukku työ-ja oppikirjoja.

Aloitimme uuden suunnittelijaryhmän kanssa koulutuksen tänään lauantaina. Ryhmä vaikutti mainiolta. Keski-iältään noin nelikymppisten poppoo oli saapunut Ouluun ensimmäiseen lähipäivään kuka mistäkin; kauimmat Muoniosta, Leviltä ja Rovaniemeltä.

Yhteensä ryhmässä on noin 20 jäsentä. Tämän porukan kanssa pääsemme toivottavasti maaliin helmikuussa 2025, ja saamme käteemme sisustussuunnittelija, SisAk -paperit.

Kun tänään esittelin itseni ryhmämme ensimmäisessä kokoontumisessa, kerroin yhdeksi syyksi lähteä koulutukseen mukaan sen, että tässä ajassa on niin tavattoman paljon synkkiä uutisia, että kaipaan vastapainoksi jotain päätä keventävää.

Tästä uusi opiskelu taas alkaa.

Olen aina tykännyt sisustamisesta. Olen loihtinut koteja ajattelematta sen kummemmin, miten asioiden pitäisi olla. Pidän kodikkuudesta, asunnoista, joissa on hyvä olla.

Toivon, että tämä uusi matka sisustuksen saloihin tarjoaa monia hyviä hetkiä ja oivalluksen iloja.

Ennen kaikkea se on synkkyyden tainnuttamista tänä todellisesti ja vertauksellisesti pimeänä aikana.

Pidetään valot päällä ja mieli virkeänä.

Kategoriat: Sisustus, puutarhan hoito, elämä | Jätä kommentti

Ihana lazy day – juuri näitä ihminen tarvitsee

Yöllinen vesisade kasteli takapihan nurmikon niin märäksi, että kengät olivat upota märkään nurmeen aamuisella kukkienhakureissulla.

Heräsin varhain, seikkailin netissä itseni maailmantilanteen tasalle ja kukkareissun jälkeen nappasin teeveden kiehumaan.

Veden kiehuessa ajattelin hiukan järjestellä ruokailutilan mööpeleitä.

Kello on hiukan yli kaksi iltapäivällä – ja vasta nyt juon teetä! Tässä välissä teevesi on kiehunut kolmeen kertaan, kun on koko ajan ollut muuta mielenkiintoista.

Joku varmaan jo huudahtaa, että mikä lazy day (laiska päivä) tu0 nyt on ollut, kun ei edes teekupposta ehdi juoda.

On tämä.

Parasta sunnuntaita on, kun ei tarvitse kiirehtiä pukeutumaan, voi katsella kotia sillä silmällä, jolla arkena ei ehdi tai pistää vain silmänsä kiinni.

Juuri tuollaista haahuilua olen tänään tehnyt. Torkkunut ja puuhastellut. Miettinyt, että pitäisiköhän vaihtaa tyynynpäälliset? Jos tuon tuolin siirtäisikin toiseen paikkaan? Tai tuon kukan?

Mööpeleitä on nyt uudessa järjestyksessä ja siinä ohessa kiehautin muutaman purkin omenasosetta. Se ei todellakaan vaadi paljon, joten samaan haahuiluun luen senkin tekemisen. Ei ollut pakko, mutta tein kumminkin, kun tänä syksynä omenia vain ilmestyy kokoajan jostain.

Oma elämäni on siinä vaiheessa, että tällaisille vapaapäiville on mahdollisuus.

Silloin, kun lapset ovat pieniä, kodista ja perheestä on erilainen vastuu. Ei voi jäädä tuijottelemaan kukkia ja kalusteita tai antaa aamupuuroveden kiehua tyhjän panttina.

Elämä ruuhkavuosina on erilaista, toisella tavalla antoisaa.

Nyt nautin tästä elämänvaiheesta.

Mielelläni tarjoan laiskoihin päiviin mahdollisuuden myös perheemme lapsiperheille aina silloin, kun sellainen tilaisuus tarjoutuu.

Millainen sinun sunnuntaisi on ollut?

Kategoriat: Elämä, Pohdintaa, Sisustus, puutarhan hoito, elämä | Jätä kommentti